Autuas arki
Päätin vuoden lopussa 1,5 vuotta kestäneen opintovapaan. Täytyy myöntää, että paluu työpaikan arkeen hirvitti. Koska aasialaiseen luostariin sulkeutuminen ei tuntunut pitkällä tähtäimellä toimivalta vaihtoehdolta, oli edessä väistämätön paluu tutulle toimistolle.
Kyyniselle luonteelleni uskollisena vietin joulun lopunajan tunnelmissa miettien elämää, jonka joutuisin viettämään rivimiehenä loputtomassa paperisodassa teljettynä harmailla työkalusteilla somistettuun poterooni. Hyvästi makoisat 12 tunnin yöunet, hyvät kirjat ja jatkettu nuoruus!
Yllätys oli suuri, kun paluu arkeen ei tuntunutkaan kaavailemaltani maailmanlopulta. Päinvastoin, puolentoista vuoden opintovapaan jäljiltä oli suorastaan ilo tarttua aiemmin arkisilta tuntuneisiin työtehtäviin.
Voin toki lämpimästi suositella opintovapaata niille, jotka kaipaavat opiskelijaelämää, lisäkoulutusta ja vapaampia aikatauluja.
Suomen järjestelmä on kansainvälisestikin tarkasteltuna melko ainutlaatuinen: kuka tahansa voi päivittää osaamistaan koulunpenkillä missä tahansa elämänvaiheessa. Se on varmistettu mm. sillä, että työelämästä opintojen pariin siirtyvä voi hakea tavallisen opintotuen sijasta Koulutusrahaston aikuiskoulutustukea.
Monia yliopistoelämän jäykkyys ja byrokraattisuus motivoivat kuitenkin palaamaan pian taas sorvin ääreen. Työ tarjoaa leivän lisäksi myös sosiaalisen ympäristön, jossa ihminen viettää suuren osan elämästään. Juuri työn sosiaalisuus tekee arjesta jokapäiväisellä tasolla palkitsevaa.
