Kevätsiivouksen paikka

Keväisin tekee aina mieli pudistella talven tomut vaatteistaan ja aloittaa jotain uutta. Aloittaa ihan mitä tahansa: uusi harrastus, ihmissuhde tai vaikka kirja, joka herättää uusia ajatuksia. On hyvä vähintään kerran vuodessa kyseenalaistaa itsensä ja elämäntapansa. Ehkä muutosinto liittyy siihen uskoon, että kesä pian herättelee luonnon horroksesta. Kevään valtava kasvu ja orastava vehreys antaa lisärohkeutta murtautua irti vanhoista kuvioista. Kyseessä on jonkinlainen henkinen kevätsiivous: matot ulos ja ikkunat pesuun. Katonkin voisi maalata.

Kevät on myös tapahtumarintamalla aktiivista aikaa. Kokouksia ja seminaareja on järjestetty harva se viikko, yleensä perinteiseen suomalaiseen tyyliin: kukin kuppikunta tahollaan. Täällä joudut valitsemaan puolesi. Eri ryhmittymien arvomaailmat ovat hyvin kaukana toisistaan ja vaihtuvuus ryhmien kesken on vähäistä.

Muun muassa ilmastonmuutos puhututtaa monia suomalaisia, mutta keinot ongelman ratkaisemiseksi eivät jostain syystä kohtaa toisiaan. Ei ole turvallista välitilaa. Itse huomaan kuuluvani väliinputoajin: puhe ilmastonmuutoksesta tuntuu suunnalla jo toisella kovin ehdottomalta eikä kompromisseja edes haeta. Ryhmien välissä ammottaa valtava ilmastonmuutoksen mentävä aukko. Ja kuitenkin kyseessä on asia joka vaikuttaa yhtä lailla kaikkien elämään. Eikö juuri nyt tarvittaisi ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta kuulla myös niitä mielipiteitä, jotka kukin kokee itselleen vieraiksi?

Muutos on aina myönteistä. Jos muutos loppuu, meistä tulee kuolleita: ihmisiä, jotka eivät kykene kyseenalaistamaan itseään. Kevään paras puoli onkin herkistyminen toisten ihmisten ajatuksille, ehkä täysin erilaisille kuin omamme. Muutokseen kannattaa tarttua. Ei siivota vain tupaa, siivotaan myös piha, ullakko ja kellari. Sen jälkeen on taas helpompi hengittää.  

Area Manager, Finnfacts