Suomesta menestyvä jakamisen tasavalta

Viime lokakuussa levisi uutinen, jonka mukaan Suomi on maailman vaurain maa. Brittiläinen ajatushautomo Legacy oli verrannut maailman maita kahdeksalla talouden, demokratian ja hallinnon mittarilla ja Suomi sai vertailussa parhaat yhteenlasketut pisteet.

Samaan aikaan istuin yhdessä 30 suomalaisen eri alojen asiantuntijan kanssa Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran kutsumana miettimässä, millainen olisi elinvoimainen Suomi. Meille oli selvää, että jos Suomi ei kykene uudistamaan hyvinvointimalliaan ja löydä taitavaa johtajuutta ja uusia yrittäjiä, niin Intia, Kiina ja monet muut nousevat maat vievät hyvinvoinnin nenämme edestä.

Menestys prosperity indeksissä kertonee siitä, että meillä on tehty joitain asioita oikein. Olemme viimeisen sadan vuoden aikana oppineet luomaan ja jakamaan hyvinvointiamme järkevästi. Toimivassa Suomessa arkijärjellä ja matalilla hierarkioilla on kyetty luomaan hyvää yhteiskuntaa.

Kansainvälisesti tämä jakamisen kulttuuri on näkynyt kahdella tavalla. Meitä pidetään yhtenä hyvinvointivaltion rakentamisessa onnistuneena pohjoismaana - globaalisti ainutlaatuisena. Se, että pidetään jonain ei tietysti ole kovin paljon, mutta näkyvät meidän tekemisemmekin. Linus Thorvalds on luonut maailman kiinnostavimman käyttöjärjestelmän noudattamalla suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteita eli avoimuutta ja osallistumismahdollisuuksien avaamista.

Toukokuussa julkaistiin Elinvoimainen Suomi -raportti. Sen keskeinen viesti on, että tarvitaan lisää tekijöitä, eli kaikki suomalaiset on saatava mukaan yhteiskunnan rakentamiseen. Tässä ei voida onnistua ilman tiedon avoimuutta ja vallan jakamista. Kiinnostava tämä suunta on siksi, että teknologisen kehityksen ja tietoverkkojen myötä maailmassa ylipäätään pystytään pimittämään tietoa ja sitä kautta valtaa entistä vähemmän. Ehkä hyvinvointiamme ei siis viedäkään meiltä, vaan voimme Linuxin konkretisoimien periaatteiden kautta jeesata muitakin.